Serkkuni soitteli hyvän aikaa sitten toiveenaan saada tuttavaperheiden illanviettoon kakkua. Pyyntöinä oli "ei niin makea suklaakakku" ja teksti STW 1995 - (kolmen perheen sukunimistä kirjaimet ja vuosiluku, jolloin vuosittaiset illanvietot ovat alkaneet sekä viiva merkkinä "ystävyys jatkuu tästä ja aina eteenpäin"). Kakku oli täysin laktoositon.
Nyt kun syksy on jo todistetusti tullut, niin pitihän se myös näkyä kakussakin. Väritykseltään se on syksyisempi ja antaa osviittaa sitä, mitä sisältä löytyy.
Mehevä suklaakakkupohja
kostutus Sprite
sipaisu sitruunamarmeladia
Caipirinhamousse
koristeet sokerimassaa sekä marsipaania
Yksinkertaistettu Caipirinhamousse laktoosittomana
4 kpl liivatelehtiä
5 dl laktoositonta vispikermaa
2 dl tomusokeria
400 g laktoositonta violan maustamatonta tuorejuustoa
1 pss Caipirinha maustesekoitusta
1-2 rkl vettä tai sitruuna/limemehua
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma ja mausta se tomusokerilla. Sekoita keskenään tuorejuusto ja maustesekoitus. Kiehauta vesi/mehu ja sulata liivatelehdet joukkoon. Kaada liivateseos tuorejuuston sekaan ohuena nauhana hyvin vatkaten. Kääntele joukkoon kerma.
Toivottavasti kakku oli hyvää ja sitä oli riittävästi!
p.s. en saanut kameraa synttärilahjaksi, joten tyytyminen on näihin luvattoman laaduttomiin kuviin ainakin pienen tovin vielä..
3 kommenttia:
Tosi kaunis ja niin tasainen!! Mitä toi päällinen on? Ootko tehnyt noi sivujen ruustu jollain patchwork muotilla?
Kiitos kultainen :) Täytyy tunnustaa, että oon kyllä oikeesti(!) ihan surkea tässä koko kakun kuorruttamisessa. En saa kuorrutetta menemään kauniisti ilman ryppyjä ja repeilyjä..plaah! Joten sitten tulee kuvaan plan B ja kyllä kikkailin, että sain kakun ok kuntoon.
Kuorrute on ruskeaa sokerimassaa (ja kaulin sen tosi tosi ohueksi, tiedän että se on suurin syy ongelmiin-mutta kun paksu kerros ei houkuttele ja ei sitä niin paljon ollutkaan käytössä, että olisi riittänyt :)
Sivussa olevat ruusut on tosiaan tehty patchwork-muotilla ja sitten erikseen kiinnitin vielä punaisen kukan vihreän päälle antamaan kolmiuloitteisuutta.
Mä teen liian usein ihan saman, kaulin liian ohueksi eikä siitä seuraa mitään hyvää. Mutta oon samaa mieltä siitä että ohuempi kerros on kakussa parempi kuin sellanen hirmu paksu. Ja mitä sillä on väliä minkä näköinen kakku on jossain välivaiheessa, popputulos on se tärkein :D Ja erittän kaunis lopputulos ja upeet värit. Tosi hyvä idea toi kolmiuloitteisuus!
Lähetä kommentti